Viime aikoina on syntynyt keskustelua siitä, mitä lapsen on soveliasta nähdä ja mitä ei. Muutama viikko sitten eräs äiti oli avoimen järkyttynyt, kun Hobitti-elokuvaa ennen oli näytetty traileri elokuvasta Ei kiitos. On totta, että kyseinen kotimainen pläjäys on melko eroottisesti latautunut. Ymmärrän äidin järkytyksen, sillä hänellä oli mukanaan 9- ja 12-vuotiaat tyttärensä. Tämänhetkisen tiedon mukaan Ei kiitos -traileri on muutettu K16-kamaksi. Mutta.

Kertokaapa minulle, lapselliset ihmiset, miten tämä oikein menee. Että lapsen on ihan okei nähdä väkivaltaa kaikissa muodoissaan (Hobitti ei liene kaikkein epäraain elokuvakokemus), mutta seksi ja seksuaalisuus on se, mikä turmelee mielen? Voi olla, että lapsettomana näen tämän asian eri tavalla, mutta tuntuu perin merkilliseltä, jos seksi ja ihmisten välinen nautinto on se, jolta lasta pitää suojella. En tarkoita, että pornoa pitäisi alkaa viljellä jokapäiväisessä elämässä. Se on asia erikseen. Tai että lapsen pitäisi saada tietää siitä, että maailma nyt vaan toisinaan toimii niin, että naapurin Pertsa käy panemassa äitiä pesukoneen päällä silloin kun isi on työmatkalla (panemassa jotakuta muuta). Se, miten raadollisesti maailma aina välillä pyörii, ehtii selvitä lapselle myöhemminkin.

Mutta mitä väärää on siinä, että seksistä puhutaan avoimesti? Miksi seksi on tabu? Jos kaksi ihmistä haluaa toisiaan, ja parhaassa tapauksessa rakastaa ja arvostaa siinä samalla, missä on pahuus? Olen sen verran vanhanaikainen(?) että ajattelen seksin ja seksuaalisuuden olevan henkilökohtaista ja hyvin intiimiä. Älkää siis ymmärtäkö väärin, en kannata irtosuhteita saati julkista nautinnonhakua. Sitä vain ihmettelen, että 2010-luvulla väkivalta on muuttunut normaaliksi osaksi jokapäiväistä elämää, mutta se, että haluaa itselleen ja toiselle hyvää oloa, on pahasta.

Olen kasvanut ympäristössä, jossa seksistä ei sen suurempia puhuttu. Mummo oli kääntämässä kanavaa heti, mikäli Kauniissa ja rohkeissa Ridge heittäytyi turhan tunteelliseksi Brooken, Taylorin tai Carolinen kanssa. Tai jos Avaran luonnon leijonat saivat päähänsä lisääntyä kameroiden kuvatessa. Eihän sellainen ole lapsen silmille tai korville sopivaa. On helpompaa kääntää kanavaa kuin alkaa vastailla lapsen vaivaannuttaviin kysymyksiin. Ymmärrän vanhakantaisen ajattelutavan. Ei mummo sitä pahalla tehnyt. Hän vain oli oppinut siihen, että seksi on asia, josta ei puhuta. Se on sitä, mikä tapahtuu pimeässä ja salaa lauantaisin saunan jälkeen. Ja vain siksi, että ihmisen tehtävä on lisääntyä ja täyttää maailma. Eikä siitä todellakaan ole soveliasta puhua ääneen.

Mutta vaikka mummo-parka yrittikin viimeiseen asti pitää silmäni suljettuina epäsopivuuksilta, niin kyllähän minä tiesin. Sukupuoliasiat nyt vain ovat kiinnostavia. Terveisiä mummolle taivaaseen: Kanavanvaihto oli myöhäistä. Naapurin Tommin pippeli oli tarkastettu jo viisivuotiaana ja mielenkiintoiselta näytti.

Mitä kamalaa tapahtuisi, jos kotona seksistä puhuttaisiin avoimesti? Sanottaisiin, että parhaimmillaan se on kaunis asia. Että se kuuluu aikuisen ihmisen elämään. Se on sitä, että ottaa toisen huomioon, tuottaa nautintoa ja saa sitä samalla itse. Että seksi on luonnollista ja jopa suositeltavaa, kunhan sen tekee turvallisesti. Että on hyväksyttävää haluta toista ihmistä, tai tyydyttää itsensä, jos siltä tuntuu.

Mutta helppohan minun tässä on paasata. Jos jonain kauniina päivänä istun aamupalapöydässä lapseni kanssa, kun se kuuluisa kysymys kukista ja mehiläisistä tulee, voin toivottavasti tarpeen vaatiessa vastata: "Kysy isältäs".