Viisaat sanovat, että Stressi syntyy asioista, joihin ei voi itse vaikuttaa. Viisaat eivät syyttä ole viisaita. Niinhän se on. Kun vaikka auto päättää topata tienposkeen, tietokone pimetä mystisesti, talo pysyä myymättä ja työtilanne olla arvaamaton, alkaa mahahaava muistutella itsestään. Toki voi tehdä sen, minkä pystyy: hinauttaa romun huoltoon (ja toivoo, ettei teko tule kalliimmaksi kuin romu itse), hakkaa läppäriä hetken seinään ja aloittaa työn alusta, selvittää kaikki mahdolliset vaihtoehdot kaikille mahdollisille vaihtoehdoille ja lopulta nostaa kädet pystyyn niiden asioiden edessä, joille ei vain yksinkertaisesti voi mitään. Helppoa.

Sen jälkeen voi soittaa Ystäville ja kuunnella, millaisia Perkeleitä muilla on. Stressi kun tuntuu olevan kutsumaton vieras aika monella muullakin. Vertaistuki on tärkeää tässäkin asiassa.

Järkihän siinä lähtee, jos yksillä pienillä ihmisen aivoilla yrittää kaikkia ongelmiaan kerralla ratkaista. Puhumattakaan koko maailman ongelmista. Hyvä ystäväni on opettanut mantran: "Järjestyy, kun järjestää." Sitä soveltaen pääsee elämässä melko pitkälle. Vielä kun osaisi antaa niiden asioiden järjestyä keskenään, joiden järjestämiseen vaaditaan muutakin kuin naisvoimaa (ja parin tunnin vertaistukilöpinää puhelimessa).

Aion kuitenkin yrittää. Eilen alkoi loma. Tänään haen koiranpennun kotiin. Seuraavat kolme viikkoa ajattelin suhtautua elämään ja stressaaviin tilanteisiin pennun tavoin:

"Handle every stressful situation like a dog. If you can't eat it or play with it, just pee on it and walk away."