Se kuuluisa aita. Ja ruoho. Se vihreämpi ruoho. Maukkaampi ruoho. Se, joka näyttää paremmalta. Maistuu paremmalta. Ja varmasti olisi parempaa kuin se, mitä on tarjolla. Vaikka olisi juuri vaivalla kiivennyt sen samaisen aidan toiselta puolelta syömästä sitä ruohoa, joka ei vielä äsken maistunut miltään.

Edesmenneen fysiikanopettajani sanoin (Kuplikselle terveisiä taivaaseen): "Mikä helvetti siinä nyt oikein on?"

Kun ei ole koiraa, haluaa koiran. Kun jumittaa kotona koiran takia, haluaisi viettää aikaa ystävien kanssa. Kun on sinkku, haluaa parisuhteen. Kun on parisuhteessa, haluaisi kulkea vapaammin. Kun harrastus vie kaiken ajan, haluiaisi vapaata. Kun ei ole harrastusta, liika aika on pahasta. Kun asuu kerrostalossa, haluaa omakotitaloon. Kun asuu omakotitalossa, haluaa kerrostaloon. Kun on töissä, haluaa lomalle lepäämään. Kun on lomalla, haluaa toimintaa. Kun on kylmä, haluaa kuumaa. Kun on kuuma, voisi olla vähän viileämpää. Niin että mikä helvetti siinä nyt oikein on?

Viisaat väittävät, että vihreämmän ruohon tavoittelu on edellytys ihmiskunnan kehittymiselle. Jos ihminen tyytyy kiltisti siihen, mitä on saavuttanut, muutokselle ei ole tarvetta. Eikä siis kehittymisellekään. Ihminen tyytyy. Kun ei saa parempaa? Tyytyy. Kulostaapa pahalta. Herää kysymys, onko tyytyväisyys lopputulos tyytymisestä? Olen tyytyväinen elämääni. Olen tyytynyt kohtalooni. Auts.

Mielenkiintoista on se, että tasaisuus on pahasta. Vaikka loppujen lopuksi siinäkin taitaa olla kysymys näkökulmasta. Kukapa meistä ei olisi vaikean elämänjakson jälkeen huokaissut helpotuksesta, kun edes hetken tuntuu tasaiselta. Tasaisuus on toisinaan turvallista. Toisinaan tappavaa.

Tai ehkä tämä pulma on vain meidän, joiden elämän pitäisi mahdollisuuksien mukaan olla superlatiivimuodossa. Tunnustan olevani sen luokan dramaqueen, jonka elämä maistuu paremmalta, kun sitä maustaa sopivasti uusilla kokemuksilla. Vaikka toisaalta juuri nyt riittää kolmatta tuntia helteessä istuminen kahvikupin, läppärin ja sen kuuluisan koiran kanssa. Tämäkin ruoho on vihreää ja hyvää. Eikä aitaa juuri nyt näy missään. Vielä...