Varsin vaikeaa päästä pitkästä aikaa kirjoittamisen alkuun. Saattaa toki johtua siitä, että olen päättänyt opetella kymmensormijärjestelmän, eikä se tässä iässä enää ole nopeaa saati näppärää. Menee hermo.

Toisaalta oikealla sormella oikeaa kirjainta etsiessä on aikaa miettiä, millä tavalla asiansa ilmaisee. Onko viestini suurin ongelma siinä, että eestä tulee ärrä (ne ovat ihan vierekkäin), tai äästä öö (sama ongelma). Vai olisiko kirjainten oikeellisuuden sijaan sisällössä ehkä viilaamisen varaa ennen kuin lennätän ajatukseni eetteriin (surprise, nettiin kerran kirjoitetut asiat eivät niin vain häviä)? Uskaltaisinko sanoa samat asiat samoin sanavalinnoin, mikäli keskustelukumppanini olisi kanssani kasvotusten?

Missä kohtaa muita loukkaavien ajatusten ääneen lausuminen on muuttunut hyväksyttäväksi? Mistä on tullut mielikuva, että parjaavien kommenttien julkikirjoittaminen on ok? Oma mielipaha kun harvoin riittää hyväksi perusteluksi huonolle käytökselle (kysy vaikka äidiltä).

Kuvitellaan hetki, että netissä vallalla, tai ainakin harmillisen näkyvissä oleva toimintamalli olisi myös reaalimaailmassa okei. Aamulenkillä koiran kanssa voisin huudella ylisyöneen puudelin ylisyöneelle omistajalle törkeyksiä. Voisin karjua leikkipuiston lapsille, että pitäisivät turpansa kiinni. Voisin homotella ja huoritella ketä tahansa. Haukkua toista naapuria suvakiksi ja toisen toivottaa takaisin kotimaahansa (tai mieluummin jonnekin vielä kauemmas). Työttömille huutelisin, että menisivät töihin valtion varoja kuluttamasta ja työssäkäyvät haukkuisin porvaripaskiaisiksi. Lapsia hankkineille ehdottaisin sterilisaatiota ja lapsettomat patistaisin hormonihoitoihin (ihan sama, haluaisivatko he sitä itse, tai olisiko se edes mahdollista). Ja kaiken tämän kuorruttaisin kirosanoin ja laittomin uhkauksin.

Hienotunteisuus. Hienovaraisuus. Tahdikkuus. Tilannetaju. Harkintakyky. Asiallisuus. Kohteliaisuus. Käytöstavat.

Pitäisikö jokaisen nettikommentaattorin opetella kymmensormijärjestelmä? Virheiskujaan korjatessa ehtisi ehkä kaksi (-kymmentä) kertaa miettiä sitä, haluaako tosiaan sanoa toiselle ihmiselle kyseisiä asioita kyseisellä tavalla. Tuurilla joku ehtisi siinä hötäkässä huomata, ettei suurin virhelyönti sijaitsekaan pelkästään näppäimistöllä.