Satavuotias Suomi. Millainen se on? 

Onko se maa, jossa naisen euro on miehen 80 senttiä? Vai onko se maa, jossa jokainen voi vapaasti valita, mille alalle kouluttautuu? Onko satavuotias Suomi täynnä vihapuhetta ja epätasa-arvoa? Vai onko se ehkä maa, jossa sadat toisilleen vieraat ihmiset jalkautuvat kaupungin kaduille etsimään itselleen tuntematonta kadonnutta? Onko Suomi maa, jossa pimeys kestää vuodessa kahdeksan kuukautta? Vai onko se maa, jolla on neljä erilaista vuodenaikaa? Istuuko suomalainen vanhus yksinäisenä odottamassa vaipanvaihtajaa? Vai onko Suomi maa, jossa vapaaehtoinen lähimmäinen valvoo vuoteen vierellä, ettei kenenkään tarvitsisi kuolla yksin? Onko Suomi maa täynnä surullisia ihmiskohtaloita? Vai onko se maa, jossa kaverikoira vierailee ohjaajansa kanssa kerran kuussa tervehtimässä välittämättä yhdenkään tervehdittävän menneisyydestä? Onko Suomi maa, jossa kiireiset ihmiset juoksevat kaduilla katse kännykässä? Vai onko se ehkä maa, jossa tervehditään bussikuskia ja kaupan kassaa? Onko Suomi maa, jossa verot ovat liian korkeita tai liian matalia (riippuu, keneltä kysyy)? Vai onko Suomi maa, jossa saa hoitoa vakavaan sairauteen, vaikkei omaisuutta olisikaan? Onko Suomi maa täynnä ilmeettömiä, juroja suomalaisia, jotka eivät puhu eivätkä pussaa? Vai onko Suomi ehkä sittenkin maa, jossa katsotaan silmiin ja hymyillään?

Millainen minun Suomeni on?

Millainen haluan sen olevan?

Millaiseksi sen siis teen?